torstai 24. lokakuuta 2013

Kirjasto-työväenopisto-nuorisotalon suunnittelutyöpajan antia

Maunulan kirjasto-työväenopisto-nuorisotalon osallistuvan suunnittelun työpajassa kokoontui 3.10. kolmisenkymmentä asukasta ja kaupungin työntekijää K2S arkkitehtien ohella pohtimaan, millainen Pakilantien varteen rakennettavasta talosta pitäisi tulla. Esittelyjen jälkeen jakauduttiin neljään työpajaan, joissa pohdittiin mm. toimintojen suhdetta toisiinsa talon sisällä, talon suhdetta ympäristöönsä, käyttäjäryhmiä ja rakennuksen luonnetta. Ks myös demokratiapilottien juttu aiheesta.

Asukkaat ja nuorisotalon, kirjaston ja työväenopiston edustajat pohtivat yhdessä K2S:n Elina Tenhon kanssa, miten talon eri tilojen ja toimintojen tulisi liittyä toisiinsa ja olla vuorovaikutuksessa. Missä minkäkin toiminnon pitäisi sijaita, mikä on tärkeää, ja kuka käyttää mitäkin?







Asukkaat ja virkamiehet hahmottelivat rakennuksen muotoja projektista vastaavan arkkitehdin K2S:n Mikko Summasen kanssa. Miten uusi rakennus on suhteessa ympäristöönsä? Millaisia reittejä on ja mitä rakennukselle tarvitaan? Miten kapea fasadi Pakilantiellä houkuttelee kävijät? Mikä on rakennuksen suhde puistoon ja viereiseen HOK-Elannon rakennukseen kapealla tontilla?

Yhtenä menetelmänä käytettiin role stormingia, joka poikkeaa perinteisestä "brainstormingista" siinä, että siinä eläydytään jonkun toisen näkökulmasta. Työpajan hahmoja olivat maahanmuuttajaäiti, muualta Suomesta Helsinkiin muuttanut yksin asuva eläkeläismies, 15-vuotias maahanmuuttajataustainen teinipoika ja keski-ikäinen nainen, joka kulkee työmatkallaan Maunulan ohi. Työskentelytavan avulla saatiin syvyyttä siihen millaisen rakennuksen alue tarvitsee.

Asukaskyselyistä oli saatu paljon erilaisia käsitteitä, joita demokratiahankkeessa oli koottu pohdittaviksi. Mitä tarkoittaa avara, vapaa, kodikas tai olohuonemainen tila? Mitä hiljasuuden, yhteisöllisyyden tai helpon saavutettavuuden peräänkuuluttamisella tahdotaan viestiä? Neljäs työpajaryhmä pyrki avaamaan näitä käsitteitä muille osanottajille – ja tietenkin erityisesti arkkitehdeille.

Kuvat: Elina Tenho K2S; teksti: Emilia Palonen.